Vuokselta Viipuriin, sitten Kuusankoski, Kouvola ja Kotka

Keskiviikko 2.5.2018 - Markku Tomperi


Mannerheimin esikunnan suunnitelman mukaan punaisten pakeneminen Viipurin kautta Pietariin tuli estää valtaamalla Viipuri kaksipuolisella pihtiliikkeellä. Hyökkäykseen liittyi Raudusta ja Raasulista rajan suunnassa Terijoelle tapahtunut hyökkäys kaikkien Venäjältä Suomeen johtavien ylityspaikkojen valtaamiseksi. Näin tehden estettäisiin mahdolliset venäläisten apuhyökkäykset punaisten tueksi varmuuden vuoksi.

Viipurin valtauksen jälkeen Karjalan rintamalta saatiin irrotettua joukkoja Kymenlaakson valtaamiseksi. Jääkärikapteeni (pionieri) Unio Sarlinin komentama Karjalan 3. jalkaväkirykmentti sai käskyn hyökätä Lappeenrannasta Kouvolan suuntaan. Sarlin määräsi luutnatti Astolan tykkipatterilla ja yhdellä komppanialla vahvennetun pataljoonan valtaamaan Luumäen asemanseudun tavoitteena Taavetti.  Luumäellä taisteltiin 30.4. - 1.5.1918. Vapun aattona ja Vappuna Taavetissa paukkuivat aivan muut kuin ilmapallot ja kuohusi muu kuin olut – kaatuneiden määrästä arvioiden veri ei kovin kuohunut, vaan punaisten mielet. Heitä uhattiin myös pohjoisesta. Vastakkain oli molemmilla puolilla n 1200 miestä, kymmenkunta konekivääriä ja tykkipatteri. Taavetista pohjoiseen Savitaipaleelle johtavan tien suunnassa valkoisten pataljoona Förberg oli vastakkain punaisten kanssa Huopaisen salmella. Se oli paha sivusta-uhka punaisten Luumäen joukolle. Rintama jämähti Luumäelle.

Punaiset olivat jäämässä saarroksiin Kymenlaaksossa. Monelta urhealta Heinolassa, Hillosensalmella ja Tuohikotissa taistelleelta punakaartilaiselta loppui usko voittoon kun he vetäytyivät Kouvolan alueelle. Sadat miehet heittivät kiväärinsä ja punaisen käsivarsinauhansa Kymijokeen, Lappalanjärveen ja välivesiväylään luikkiessaan Kouvolassa, Voikkaalla tai Kuusankoskella sijainneeseen kotiinsa. Punaisten viimeiset Kouvolan pääpuolustusasemat nojasivat Kymijokeen Lappalanjärven molemmin puolin – Harjussa ja Jokelassa.

Jalkaansa haavoittuneen Aleksei Osipovin ”testamentti” Harjun asemalaiturilla 2.5 1918:

”Taistelkaa ensin itsellenne jonkunlaiset rauhan ehdot – ette ehkä tiedä mikä teitä odottaa, mutta minä tiedän, ja siksi he eivät minua koskaan elävänä käsiinsä saa.”  Suomalaisen Venäjän armeijassa aliupseeriksi nousseen I MS:n sankarin, sittemmin Kymen rintaman punakomentaja Aleksei Osipovin elämä päättyi itsemurhaan Haminan edustalla olevassa pienessä Majasaaressa, muutama päivä Harjun puheen jälkeen.

Kenraalimajuri Linder – johdossaan Savon rintaman joukot, Sarlinin jalkaväkirykmentti ja Länsirintamalta alistettu Pohjois-Pohjanmaan rykmentti, n  5 500 miestä ja kolme nelitykkistä patteria – kirjoittaa muistelmissaan: ”Kymenlaakso vapautettiin suomalaisten joukkojen toimesta toukokuun 1. päivän klo 00.00 ja toukokuun 4. päivän klo 8:n välisenä aikana, toisin sanoen 80 tunnissa.”

Operaatiossa auttoi valkoisten panssarijuna ”Karjalan pelastaja”, joka tuli Kannakselta valkoisten hallinnassa olevia pohjoisia ratoja pitkin Lahden kautta Kouvolaan ja lähti sieltä etenemään taisteluvalmiudessa kohti Kotkaa 3.5. illalla n 23. Satametrinen Kymijoen ylittävä Korian rautatiesilta oli syystä tai toisesta jäänyt punaisilta räjäyttämättä. Sotaretkellään Rautuun, Raasuliin ja Viipuriin ”Karjalan pelastajaan” oli kytketty sotasaaliina Kavantsaaressa saatu ”Ukrainski Revolutsija” nimisestä ps-junasta irroitettu ehjä ja oikea tykkivaunu. Junan kerrotaan olleen pelottavan näköinen ja tulivoimainen. Junan perässä eteni tavarajuna, jossa oli majuri Pellin pataljoona.

Inkeroisten asemaa lähestyessään aamuyöllä 4.5. ps-juna ja sen siivillä etenevät yhtenäisissä uniformuissa ja kypärin varustetut valkoiset saivat punaiset repimään käsivarsinauhansa, heittämään aseensa pois ja nostamaan kätensä ylös. Täydellinen kapitulaatio laukaustakaan ampumatta. Pellin ei tarvinnut jalkauttaa pataljoonaansa.

Radan suunnassa Kouvola - Kotka maantiellä eteni luutnantti Erik Malmbergin johtama n 200 miehinen polkupyörin liikkunut osasto. Tämä oli eversti Londe'nin idea - hän oli käskenyt evakuoida kaikki käyttökelpoiset polkupyörät Voikaa-Kuusaa-Kouvola alueelta Valkealan kirkolle. Loden organisoi saksalaisen mallin mukaan polkupyöräjoukon. Kyseessä oli ilmeisesti ensimmäinen Suomen Armeijan pp-osasto. Malmberg oli ”ruotsalaisfuriiri”, joka talvella oli johtanut Heinolan suunnalla hiihtokomppaniaa. Siitäkö Polkupyöräpataljoonien tunnus – polkupyörän etupyörä ja päällä sukset ristissä.

Kotka antautui taistelutta 4.5.1918 aamulla. Kotkan Kaartin Naiskomppania ampui ilmaan muutamia mielenosoituslaukauksia. Asemalta ja satamasta saatiin suuri sotasaalis. Vangeiksi joutui n 4000 punakaartilaista.

Nyt alkoivat vihan viikot – Kuusankoskella ja Voikkaalla Valkoisten pikaoikeudet tuomitsivat teloitettavaksi sotasurmaselvityksen perusteella ainakin 275 punakaartilaista.

Savon rata Pieksamäeltä Kotkaan oli vapautettu - mutta ei pitkään aikaan liikennöitävissä. Hillosensalmen ja Harjun rautatiesillat oli tuhottu.

Tuhannet eliittiin kuuluneet kaaderipunakaartilaiset johtajineen pakenivat laivoilla Viipurista, Haminasta ja Kotkasta Pietarin alueen satamiin. Heidät otettiin vastaan avosylin ja suukotellen venäläiseen tapaan. He, heidän omaiset ja jopa lapset manipuloitiin "kostamaan" valkosuomalaisille - tavalla tai toisella. Koston saavutuksia olivat "Läskikapina" ja erityisesti "Terijoen hallitus" osana meidän tuntemaa Talvisotaa - Sehän oli edesmenneen itäisen naapurin historian mukaan vain "rajaselkkaus"


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini