Tampereelta Savon radalle ja Heinolaan - päätä punamultaseinään

Perjantai 6.4.2018 - Markku Tomperi


Voikoski oli vahvasti punaisten hallussa. Sinne oli turha yrittää enää Mouhulta radan suunnassa tai koukaten lännestä. Näin ollen päätettiin koukata idän kautta. Mutta sitä ennen pitäisi lyödä punaiset Turkin kylästä, Västäräkistä ja Valtolasta. Tiedustelun perusteella arvioitiin, että Valtolassa on pari komppaniaa, eli 200 punikkia. Turkissa ja Västäräkissä 300 kummassakin.

Kun nuo oli lyöty tai ainakin sidottu, niin kaikin irrotettavin joukoin iskettäisiin Voikoskelle idästä. Tähän hyökkäykseen liittyisi hyökkäys myös radan suunnassa Mouhulta Voikoskelle.

Voimasuhteet olivat kutakuinkin tasan. Valkoisilla n 900 miestä, 6-8 konekivääriä, mutta ei tykkejä. Punaisilla 800 miestä, 6-8 konekivääriä ja kaksi tykkiä. Pääteltiin, että hyökkäämällä sarjassa on saavutettavissa aina paikallinen ylivoima. Liike ja yllätys korvaisi punaisten tykkiylivoiman.

”Valtolan ja Kinnin kylän välillä oleva vihollinen on tuhottava ja hyökkäystä Voikoskelle on valmistelta!” käski kenrmaj Löfström kapteeni Rappen esittämän suunnitelman päätteeksi 5.4.18 illalla Varpasten pysäkille ajetussa esikuntavaunussaan.

Valtolaan hyökättäisiin yht’aikaisesti kolmelta suunnalta. Ryhmä Spåre pohjoisesta tien suunnasta. Ryhmä Cronsted idästä Nuolijärven takaa ja Ryhmä Vasunta etelästä. Vasunta oli Kyminlaakson pataljoonan päällikkö – toimittaja Vasunta. Johtokeskus perustettiin Kinnin kylään. Reservinä oli Kuopion 4.komppania Varpasessa. Siellä oli myös ammusvarasto ja ambulanssijuna.

H-hetkeksi käskettiin 6.huhtikuuta kello 4. Tunnussana oli Suomi-Saksa.

Hyökkäysvalmisteluja ja siirtymistä lähtöasemiin ei kyetty salaamaan. Punikit olivat linnoittautuneet kylien kivinavetoihin, kuten valkoiset muutamaa viikkoa aikaisemmin samoissa kylissä. Kartalla hyvin suunniteltu operaatio ei sujunutkaan yhtä hyvin kuin kaikki nykyään eräässä vieraskielisessä kartanossa. Valkoiset kokivat suuret johtajatappiot heti alkuunsa kevät auringon hohtaessa hangilla. Vasta pikakoulutuksesta tulleet rekryytit joutuivat pakokauhuun tykkitulessa. Illalla n klo 21 Löfström käski vetäytyä Kinniin ja Varpaseen. Jäähtynyt riisivelli lohdutti päivää – hieman.

Huhtikuun 7.päivänä nousi Loviisassa maihin saksalainen prikaati, johtajanaan eversti Otto von Brandenstein. Prikaatin tehtävänä oli katkaista Lahti – Kouvola rata Uudessakylässä ja Kausalassa. Sivusta länteen suojattaisiin hyökkäämällä Kotkaa kohden.

On tutkimuksen aihe selvittää se, että liittyikö Heinolan kolmas hyökkäys 9.4. edellä kerrottuun saksalaisten operaatioon. Joka tapauksessa eversti Loden joukkoineen löi taas päänsä punamultaseinään. On käsittämätöntä, että yritetään kolmannen kerran rintamahyökkäystä hyvin varusteltuja asemia vastaan ilman tykistöä ja samalla kaavalla.

Järvimäen johtamilla punaisilla ei ollut missään vaiheessa päivän aikana mitään hätää torjua valkoisten ohutta ”ketjuhöökiä” kymmenellä kuularuiskulla ja kolmella tykillään - ja 1000 kiväärimiehellä. Lodenilla oli 700 miestä, kuutisen konekivääriä ja se vanha jääkärivääpeli Trondin kanuuna.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini