Heinolassa jyrää - 15. - 16.3.1918

Torstai 15.3.2018 - Markku Tomperi


Lusin taistelua voidaan hyvällä syyllä sanoa taisteluksi, sillä se oli verinen koitos molemmille puolille. Hangille tuupertui yli sata valkoista, joista kaatuneina noin 70. Punaisten tappiot olivat vähintään samat. Punaisten tappioiden lukumäärää kasvatti ikävällä tavalla sotavangiksi joutuneiden karmea kohtalo. 27 antautunutta punakaartilaista oli teljetty yhteen riiheen. Heidän oma tykkituli sytytti riihen ja sotavangit paloivat. Molempien tappiot olivat yli 10 prosenttia.

Murtokohtaan iski saksalaisen yliluutnantti von Zedwitzin osasto. Taistelujen päätyttyä hän tarkasteli iltahämärissä aluetta yhdessä eversti Tunzelmannin kanssa – murtokohdassa näkyi mustia hahmoja ja tykkitulen iskemiä ja sen takaisella pellolla lantapattereita – Zedwitzin kerrotaan tokaisseen esimiehelleen – Sehen Sie Herr Oberst, die zanze Ebene voll Leichen! – katsokaahan herra eversti, koko aukea täynnä ruumiita.

Punaiset vetäytyivät Heinolan kaupunkiin allapäin. Lusin miehet halusivat lomalle. Heinolan kaartin komentaja Hannes Järvimäki ei lomia myöntänyt, vaikka yleinen käytäntö oli, että loma myönnettiin taistelutehtävän jälkeen, jottei miehet karkaisi. Järvimäen päätös johti pullikointiin ja meteliin, jossa oli jopa kapinan piirteitä. Näin ollen Järvimäki julisti ulkonaliikkumiskiellon ja asetti Jyrängön salmen sillan päähän kaksi kuularuiskua estämään karkaamiset – politrukin verta Järvimäessä. Johtajat saivat kaartilaiset komentoonsa ja ryhdyttiin kohentamaan varustuksia. Venäläinen tykistöupseeri Mohajev siirsi kaksi raskasta haupitsiaan Lahden suuntaan – selustaan – niiden tulella voitaisiin estää valkoisten koukkaus kaupungin eteläpuolelle.

Lusin sankari, yliluutnantti Karl von Zedwitz sai Tunzelmannilta tehtävän lyödä punaiset Heinolasta ja ottaa se haltuun. Täydennysten jälkeen hänellä oli edelleen käytössään n tuhat miestä, 8 konekivääriä ja jääkärivääpeli Trontin vanha 80 mm kanuuna.

Hyökkäyksen ideana oli koukata Ruotsalaisen (järven nimi) jään kautta Heinolan etelä puolelle yhdellä komppanialla, joka estäisi vetäytymisen Lahteen. Puhelinkuuntelutiedustelun avulla oli saatu selville, että Heinolan eteläpuolella on raskas haupitsijaos. Komppanian tuli tuhota sen miehistö hyökkäyksellään. Itse kaupunkiin edettäisiin laajassa kaaressa – ilman painopistettä. Trontin kanuunan tehtäväksi jäi H-hetken merkkituli ja punaisten herättäminen. H-hetki oli käsketty 15.maaliskuuta kello 8. Ja sehän ei pitänyt nytkään.

Punaiset eivät odottaneet valkoisten hyökkäystä näin pian Lusin jälkeen. Heidän tiedustelunsa petti. Siepatussa puhelinkeskustelussa klo 8.30 Järvimäki kertoo Lahden esikunnalle, ettei lahtareista ole mitään havaintoa Heinolan lähipiirissä. Kymmenen minuuttia tuon jälkeen Heinolan tehtaan höyrypilli vihelsi yleishälytyksen. Ruotsalaisen jäällä oli nähty lahtareiden rekiletka, joka eteni kaupungin eteläpuolelle. Haupitsijaos avasi tulen ennalta suunnitellulle alueelle ja läheisestä saaresta alkoi kivääritulitus. Sysmäläiskomppanian hyökkäys tyrehtyi ennen jalkautumista. Myös pääjoukon eteneminen ilman painopistettä tyrehtyi alkuunsa. Järvimäen varustukset olivat hyvin suunniteltu ja rakennettu – lukuisat kuularuiskut ja kuuden kevyen kanuunan suora-ammuntatuli sivalsi valkoisten hyökkäysketjua.

Von Zedwitz ei antanut periksi – saavutettu linja on pidettävä. Hän uskoi, että punaisilta pettävät hermot. Keskiyöllä hän komensi joukkonsa rynnäkköön – se tyrehtyi punakaartilaisten käsipommeihin. Yliluutnantti antoi vetäytymiskäskyn 16.3. aamuhämärissä.

Lähes vuorokauden kestänyt taistelu maksoi valkoisille 21 kaatunutta ja n 50 haavoittunutta. Punaisten tappiot olivat 10 kaatunutta ja n 30 haavoittunutta. Valkoisille olisi voinut käydä huonomminkin.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini