Mouhulla, Hillosensalmella ja Voikoskella "vaihtelevaa sotasäätä"

Maanantai 5.3.2018 - Markku Tomperi


Voikoski tyhjeni lähes kokonaan punaisista. Teollisuustaajamaan jäi vain pieni sotasairaalaa vartioinut plutoona. Sotasairaalan lääkäri Vannas muistelee punaisten lähtöä näin: "Tuli uusia laukauksia - ja vähän ajan kuluttua marssivat viimeiset miehet koskelta asemalle. Juna vihelsi lähtiessään puuskuttamaan kohti etelää"  - hetkenä minä hyvänsä syöksyisivät näkyviin ensimmäiset valkoiset, Vannas uumoli. Vaan ei tulleet - valkoisten kosketuksen pito ja tiedustelu petti kuten punaisilla helmikuussa Mäntyharjulla valkoisten vetäytyessä kirkonkylän pohjoispuolelle.

Förbergin tykkijaos sai tehtäväkseen aamulla 4.3. ampua muutamia laukauksia Voikosken aseman seutuun heti aamun sarastaessa - kuulosteltiin mitä se aiheuttaisi - ei mitään. Punaiset olivat jo lähteneet. Hiljaisuudesta huolimatta ei lähetetty ratsain nopeasti liikkuvaa tiedusteluryhmää katsomaan lähemmin Voikosken hiljaisuuden syytä - käsittämätöntä on myös se, etteivät Tsaarin armeijassa tai Ruotsissa koulutuksen saaneet ammattisotilaat ja pitkään Kuurinmaalla sotakokemusta saaneet jääkärijohtajatkaan ymmärtäneet "kosketuksen" pitämisen tärkeyttä. Tosin ei sitä pitänyt tähdellisenä "järjestäjä" Aleksei Osipovkaan.

Osipov palasi Kouvolasta esikuntajunallaan ja apuvoimineen 4.3. illan suussa. Hän käski heti lopettaa "sotamiesneuvoston" päättämän taka-asemien miehityksen ja siirtymään takaisin Voikosken asemiin. Lääkäri Vannas oli pettynyt nähdessään sairaalansa ikkunoista punakaartilaisten ja venäläisten kuljeksivan kylän raitilla.

Osipovilla oli mukanaan helsinkiläiskomppania ja sen "tuliterä" panssarijuna, joka oli rakennettu VR:n Pasilan konepajalla. Helsinkiläisiä oli jopa koulutettu yhteistoimintaan junan kanssa, kuten lättiläisiäkin. Junakin näytti sotaiselta, se oli maalattu vihreänharmaaksi. Keskellä olevan panssaroidun veturin edessä oli nelitykkinen tykkivaunu ja takana 11 konekiväärillä varustettu kuularuiskuvaunu. Pelottava sotakone - "nyt rupiaa latu aukiamaan"- kertoi silminnäkijä Lauri Mankki. Helsinkiläisillä erikoismiehillä oli kaikilla kypärä, remmit kiilsivät ja kannukset kilisivät. Junan päällikkönä oli sorvari Aleksi Nyholm. Hän tepasteli Voikosken laiturilla ja kyseli - "kenelle viedään terveisiä Kuopioon" -  Nyholm komensi miehensä junaan ja juna vislasi kohti Mouhua. Peto pysähtyi Mouhun pysäkille ja ammuskeli sieltä 4.3. illalla - näytti voimaa - show the force - sanotaan nykyään.

Nyholmin panssarijuna palasi yöksi Voikoskelle - yön aikana valmisteltiin hyökkäysoperaatio Muohun valtaamiseksi. Hyökkäys tehtäisiin "lättiläistaktiikalla", kuten oli tehty Mäntyharjulla 7. helmikuuta - ps-juna ampuu kaikilla aseillaan reikää valkoisten puolustukseen ja junan siivillä etenevä jalkaväki "puhdistaa" lahtareiden asemat niistä, jotka ovat henkiin jääneet....

Mouhun puolustuksesta vastaava valkoisten kapteeni Lars Lundahl oli ryhmittänyt johdossaan olleet Mikkelin 3. komppanian ja Kuopion 4.komppanian Mouhun pysäkin ja Sarkaveden väliin. Pysäkin itäpuolelle oli käsketty Mikkelin 5.komppania, mutta se palaili, kokosi ja huolsi itseään Paljakan "verilöylyn" jäljiltä. Reservinä oli Mikkelin 1.komppania ja vararerervinä Mikkelin pataljoonan 2.komppania, joka oli ryhmitetty Virtalan kylään, jonne se oli palannut Sysmästä. Etulinja oli Mouhun pysäkin eteläpuolella. Konekiväärejä oli seitsemän ja kaksi Förbergin osumatarkkaa tykkiä. Valttina pidettiin vihdoin pysäkin pohjoispuolelle päässyttä luutnantti Kuurinmaan "panssarijunaa" - Karjalan pelastajaa.

Punaiset hyökkäsivät latvialaistaktiikallaan Mouhun puolustusasemaa vastaan vähän ennen puoltapäivää 5. maaliskuuta. Peto eteni kuin "juna" - valkoisten etuvartio avasi tulen ja Pedon takana edenneestä kuljetusjunasta jalkautui kypäräpäinen ihmemiesten helsinkiläiskomppania. Lundahl oli päätellyt hyökkääjän toiminnan oikein - jalkautuminen tapahtui paikassa, johon valkoisten kuularuiskujen tuli oli suunniteltu radan molemmin puolin. Murhaava kk-tuli jalkautumisen aikana olisi voinut saattaa punaiset pakokauhuun - mutta ei - helsinkäiskomppania oli todellakin hyvin koulutettu ja kurinalainen - alkutappioista huolimatta "juna ja jalkaväkijyrä" lähti etenemään. Ps-juna eteni siivet levällään kohti Mouhun pysäkkiä ampuen joka suuntaan. Valitettavasti junan päällikkö Nyholm eteni junallaan nopeammin kuin suojaava jalkaväki - hän halusi ottaa kunnian - juna pysähtyi Mouhun pysäkin ratakatkoon, ja sai keulassa olevaan tykkivaunuunsa täysosuman valkoisten luutnantti Kuurinmaan ps-junan 70 mm:n laivakanuunasta. Kuusi kypäräpäistä "ihmemiestä" ja Nyholm kaatuivat. Nyholmin kerrotaan katkeneen keskeltä kahtia. Peto lähti takaisin verta valuva tykkivaunu viimeisenä. Siipikomppanian eteneminen pysähtyi - niin myös koko punaisten offensiivi. Punaiset vetäytyivät Voikoskelle ja Aleksei Osipovista tuli "Kymen rintaman" komentaja - ammattisotilaat syrjäyttivät punaistenkin puolella Krögerin, Teikarin ja monet muut sorvarin tai näyttelijän agitaatioon perustuvan johtajuuden. Kahakointi näytti siirtyvän kohti ihan oikeaa sotaa.  

Voikoski säilyi heidän hallusssaan valkoisten verisistä valtausyrityksistä huolimatta huhtikuun loppuun saakka. Punaiset lähtivät Voikoskelta Kymenlaakson yleistilanteen heikennettyä 25.huhtikuuta 1918.

Olen satavarma siitä, että Savon rintaman valkoisten komentajaa, kenraalimajuri Löfströmmiä, vaivasi loppuelämänsä ajan päätös, jonka hän teki 3.3.18 iltapäivällä malliin "keskeytetään hyökkäys ja valmistaudutaan pitämään saavutetut asemat" - 5.3. hän määräsi, että hänen johdossaan olevien joukkojen hyökkäyksen seuraavana tavoitteena on Voikoski. Mihin hävisi ajatus "löysät pois" - Voikoski oli "ei kenenkään maata" illasta 3.3. - 4.3. iltaan.

Kajaanin sissi Urho Kekkonen: "Terveiset rintamalta. Hyvin olen voinut täällä nämä viikon päivät. Saavuin tiistaina myöhään illalla Mouhuun ja heti seuraavana päivänä oli ankara taistelu siellä. Punikit hyökkäsivät vasemmalta sivustalta kimppuumme ja koko päivän kesti laukausten vaihtoa. Punaistet ovat paenneet verissä päin, kuularuiskut ovat huuhdelleet kukkulan lakea. Olen väsynyt ja minua vaivaa unettomuus suuresti. Väsyttää kovasti mutta ei auta"  - Urho pyytää vanhemmiltaan ruokapakettia, jossa saisi olla makkaraakin osoitteella Sissi Urho Kekkonen Savon rintama. Urho lopettaa kirjeen: "Sanokaa terveisiä että tääll' ollaan. Poikanne Urho"

Mielenkiintoista - kenttäpostin täytyi toimia, ei muuten olisi paketteja kirjeillä pyydetty - ihan oman tutkimuksen aihe. 


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini