Mouhun ja Hillosensalmen valtaus 3.3.1918

Lauantai 3.3.2018 - Markku Tomperi


Lahtareiden lakaisu pohjoiseen päättyi Mäntyharjun menetykseen ja Varkauden kukistumiseen. Joensuun suojeluskunnat palasivat Varkaudesta Karjalaan ja Malm miehineen Kuopioon. Palatessaan he riisuivat aseista Leppävirran alueella olevat pienet punaisten osastot. Savonlinnalaisetkin palasivat kotiinsa kuten Pieksamäen varusväkikin.

Mäntyharjun valtaamiseen osallistuneet vaasalaiset poistuivat myös ja sinne jäi vain Mikkelin pataljoonan kaksi komppaniaa sekä Puumalan lentävät Jyväskylästä - kaikkiaan n 450 miestä. Valkoisten näkökulmasta Mäntyharju oli edelleen starteginen, näin ollen sen puolustusta vahvennettiin Kajaanin sisseillä, joka sijoitettiin Savon radan itäpuolelle Kinnin kylään.

Valkoisten hyökkäysvalmistelut alkoivat 2. maaliskuuta, jolloin kuljetettiin junalla Mikkelissä olleita joukkoja Mäntyharjun asemalla ja sieltä rekikyydillä Kirkolle. Tukena oli Jyväskylän kuularuiskukomppania. Kaikkiaan saatiin kokoon 500 miehen pataljoona, jota johti luutnantti, vapaaherra Gabriel Cronstedt. Osastossa oli mukana kaksi Kuopiossa värvättyä komppania - krenatöörikomppaniaa, joille maksettiin palkkaa. Kun asevelvollisuuslaki alkoi tuottamaan joukkoja, niin värvätyistä yksiköistä luovuttiin ja niiden nimikin vaihtui jääkärikomppaniaksi ja palkka muuttui päivarahaksi. Osastoon kuuluivat myös hevosreillä liikkuva räjäytysosasto ja lääkintäreki lääkäreineen. Lisäksi oli kymmenen ratsumiestä lähettitehtäviin. Kaikkiaan rekikolonnassa oli parisataa hevosta.

Vastassa oletettiin olevan n 500 punakaartilaista Mouhulla Vihtori Teikarin johdossa ja satakunta Hillosensalmella Anton Pakkasen komennossa. Tukena punaisilla tiedettiin olevan kaksi panssarijunaa, jokunen tykki ja useita konekiväärejä. Hillosensalmen vahvuus oli arvioitu lähes oikein, mutta Mouhun vahvuus alakanttiin. Mouhun alueelle oli keskitetty jopa 900 miestä.

Valkoisten ideana oli "koukata" Savon radan länsipuolella olevien järvien kautta Hillosensalmelle Ryhmä Cronstedtin voimin ja saman aikaisesti edetä radan suunnassa Mäntyharjulta Mouhulle valkoinen panssarijuna kärjessä. Helmikuun lopulla oli rakennettu kuumeisesti panssarijunaa Mikkelin veturitalleilla. Junaan tuli tykki- ja kk-vaunut. Tykkinä oli yksi 70 mm laivatykki ja konekivääri sijoitettuna pyörivään torniin - rautalootuilla vahvistettu veturi ja vaunut suunnitteli Kymiyhtiön insinööri Albin Lindström. Junaa johti luutnantti Aarne Kuurinmaa, joka oli palvellut Tsaarin armeijassa Kaukaasian 6.haupitsipatteristossa. Veturi oli sijoitettu keskelle. Juna salattiin hyvin - rikottua rataakaan ei korjattu ennalta, vaan liikkeen mukana. Näin ajateltiin päästävän yllätykseen. Mutta kova pakkanen, pimeys ja isommat vaurioit kuin oli kuviteltu hidastivat radan korjausta junan edessä. Valkoisten jalkaväen hyökkäys Mouhulle pysähtyi punaisten asemien eteen ilman tykistön tukea. Kapteeni Einar Förbergin tykkijaos "juuttui" junan taakse maastollisesti pahaan kohtaan. Jaoksen siirto junan ohi oli vaivalloinen operaatio. Vaikka tykkijaos saatiin viimein tukemaan hyökkäystä, niin hyökkäys ei edennyt. Hämmennystä aiheutti myös punaisten kaksitasoinen lentokone, joka ilmestyi taivaalle puolilta päivin. Konetta ohjasi venäläinen Jefimow ja käsikraatteja pudotteli tähystäjän paikalta Kaarlo Roine Karhulasta. Punaiset olivat yhtä hämmästyneitä, kunnes huomasivat sen olevan oma. Kerrotaan, että punaisten puolella syntyi iloinen huuto ja hyppiminen.

Valkoisten hyökkäyksen pysähtyminen ja heikot koukkausyritykset sekä punaisten "hiekkäsäkkipanssarijunan" tulo Hillosensalmelta itapäivän lopuksi enteili huonoa. Päätettiin vallata apuun tullut tilapäisjuna. Tehtävän sai Jyväskylän komppania johtajanaan jääkäriluutnatti Arvo Thauvon, tukenaan tykistökapteeni Förbergin johdossa olleet kaksi  tykkiä. Ne saivat osuman junaan ja Thauvonin miehet lähtivät rynnäkköön. Thauvon kaatui. Juna lähti kiireesti irtautumaan - se säikäytti punaisten Teikarin, joka komensi vetäytymään taaempaan asemaan. Käsky tulkittiin irtaantumiseksi - pakokauhu tarttui punaisiin ja kaikki pakenivat sivuraiteella olevaan junaan ja sillä etelään.

Tällä välin Ryhmä Cronstedt oli matkannut yön aikana n 30 kilometriä Vuohijärven pohjoispäähän, josta lähti etenemään jäätä myöten Kinansaareen. Sieltä tuli iskeä radalle aamun sarastaessa - varmistaa rata sekä etelään että pohjoiseen ja räjäyttää rata sillan pohjoispuolelta. Pohjoiseen päin varmistanut osasto onnistui, mutta eteläisen osaston liike paljastui punaisten vartiomiehelle. Yllätys ja rynnäkkö epäonnistui. Jouduttiin vetäytymään lähtöaseman saaren turviin. Valkoisten kuularuiskutkin olivat jäätyneet. Onneksi ne saatiin toimimaan toiseen hyökkäykseen lähtiessä. Syntyi kiivas tuntien taistelu. Valkoiset suorittavat reservillään kiertoliikkeen, jonka johdosta punaisten oli irtauduttava. Puolilta päivin - useita tunteja myöhässä Cronstedt seisoi Hillosensalmen sillalla ja lähetti ratsulähetin viemään viestin Mouhulle kapteeni Lundahlille.

Ryhmä Cronstedt oli itse aiheutetussa motissa- jota eivät tienneet. Pohjoisesta oli tulossa "hiekkapanssarijuna" ja sen jäljessä Teikarin joukot. Etelästä tuli Kouvolassa rakennettu oikea panssarijuna mukanaan rapiat sata punakaartilaista. Jostakin syystä rataa ei oltu katkaistu räjähteillä etelän suuntaan kuten pohjoisessa tehtiin, dynamiitti- ja pyroksyylilaatikot rotkottivat jäällä ratapenkan alla. Jefimowin ohjaama kaksitasokin alkoi surista yläpuolella ja käsikraatteja putoili taivaalta. Taistelun tuntua kolmesta suunnasta tulevan tulen alla. Cronstedt joutui irtaantumaan, menetettyään enismmäisessä höökissään lähes 40 miestä. Kaiken lisäksi vetäytyvä eekikolonnaosasto joutui punaisten väijytykseen Paljakan lahdella. Väijytyksen järjesti Aleksei Osipov, joka oli päätellyt oikein. Hän käski Haminan punakaartin 2.komppanian Jaalasta Paljakan kylään. On ilmeistä, että Paljakassa asui punaisten kannattajia, joiden viesti oli lähtenyt aamulla Jaalaan, kun Ryhmä Cronstedtin rekikolonna oli kulkenut kylän kautta ja suunnanut jäälle kohti Hillosensalmea.

Haminalaisten kiväärituli osui rajähteillä lastattuun rekeen ja "helvetti" pääsi irti - miesten ja hevosen osia lenteli ja jääkin meni rikki. Kolonna joutui pakokauhuun. Miehet ja hevoset palasivat tipottain Mäntyharjulle 4. maaliskuun aikana. Hillosensalmi jäi punaisten haltuun.

Mutta Aleksei Osipov ei uskonut korviaan, kun Voikosken asemalle pysähtyi juna, josta laskeutui Mouhun puolustajat. Teikari mutisi Mouhun jääneen lahtareille. Osipov lähti välittömästi hakemaan Kouvolasta apua junallaan. Mouhulta tulleet ja Voikoskella olleet kaartilaiset tekivät väärän johtopäätöksen - luulivat, että nyt Osipov lähtee karkuun. Huhut valkoisten ylivoimasta ja sivusta uhasta saivat tuulta. Sotamiesneuvosto päätti, että vetäydytään Hillosensalmen eteläpuolelle. Irtautumista ei huomattu valkoisten puolella - päinvastoin oletettiin, että punaiset hakevat voimaa Voikoskelta ja yrittävät vallata Mouhun takaisin. Pari päivää levättiin ja kuulosteltiin. 


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini